Aikaisemmassa kirjoituksessa käsittelin hyttysmäisten sääskien (Culicoidea), eli hyttysten, sulkahyttysten, sammakkohyttysten ja sinkilähyttysten, toukkien määrittämistä ja ekologiaa. Tässä kirjoituksessa annaetaan vinkkejä, joiden perusteella Euroopassa esiintyvät Culicomorpha-heimot pystyy aikuisina erottamaan toisistaan.
Culicomorpha-sääsket (surviaissääsket, polttiaiset, norosääsket, mäkärät, sinkilähyttyset, sulkasääsket ja hyttyset) ovat kooltaan vaihtelevia, joko hyvin pieniä (1-2 mm), pienehköjä (3-5 mm) tai suurimmillaan noin 12 mm pitkiä päästä takaruumiin kärkeen mitattuina, siiven pituus on lyhempi kuin ruumiin pituus. Tuntosarven pedicel (toinen jaoke, ei varsinainen flagellomeeri) voi olla suurentunut, pallomainen. Tuntosarvet voivat olla pitkät ja hoikat, eli yksittäiset flagellomeerit ovat selvästi leveyttään pitempiä. Eräissä heimoissa tuntosarvet ovat lyhyet ja useilla heimoilla varsinkin koirailla niissä voi olla pitkiä karvoja (seta) tiheässä, antaen pölyhuiskamaisen vaikutelman.
Määrityskaava Culicomorpha-heimoihin, sovellettu Marshallin (2014) mukaan.
1. Tuntosarvi päätä pitempi (Kuva 1a, 3); pedicel suurentunut, kuppimainen (Kuva 1b)..........3
Kuva 1. a) Surviaissääski, pää (Meigen 1818), b) surviaissääski, tuntosarvi (Butler 2000), c) surviaissääski, tuntosarvi (Meigen 1818), d) polttiainen, tuntosarvi (Meigen 1818). p=pedicel.
- Tuntosarvi ei päätä pitempi (Kuva 2a); pedicel ei kuppimainen, ei muita tuntosarvijaokkeita merkittävästi suurempi (kuva 2a)..........2
Kuva 2. a) Mäkärä, pää edestä päin kuvattuna (Rubtsov 1965), b) norosääski, tuntosarvi (Vaillant 1959, c) mäkärä, siipi (Edwards 1915), d) norosääski, siipi (Vaillant 1959). p=pedicel.
2. Siivet hyvin leveät, leveimmillään tyviosasta; siiven etuosan suonet vahvat, selvästi erottuvat; takaosan suonet heikommin erottuvat (kuva 2c); tuntosarvet hyvin vahvarakenteiset, kauttaaltaan lähes tasapaksut (Kuva 2a)..........mäkärät
-Siivet leveimmillään keskikohdasta; suonet kauttaaltaan yhtä vahvat (kuva 2d); tuntosarvet kärkeä kohti kapenevat, melko hoikat (Kuva 2b)..........norosääsket
3. Siipisuoni R2+3 kaareva (kuva 3); pitkäjalkaisia, vaaksiaisia muistuttavia hyönteisiä..........sinkilähyttyset
Kuva 3. Sinkilähyttynen, habitus (oikealla), tuntosarvi (vasemmalla) Meigen 1818).
-Siipisuoni R2+3 ei kaareva (Kuva 4, 5)................................................................................4
Kuva 4. a) surviaissääski, siipi (Meigen 1818), b) polttiainen, siipi (Edwards 1922).
4. Siiven reunan saavuttaa kahdeksan tai vähemmän poikittaissuonta (kuva 4)...............5
-Siiven reunan saavuttaa vähintään yhdeksän poikittaissuonta (kuva5)..........................6
Kuva 5. a) Sulkahyttynen, siipi, b) hyttynen, siipi (Johannsen 1903)
5. M-suoni haarautunut (kuva 4b); naaraiden suuosat purevat; koiraiden tuntosarvissa usein vahvat sukaset, suuntautuneet viistoon jaokkeisiin nähden (kuva 1 d)..........polttiaiset
-M-suoni yksinkertainen (kuva 4a); naaraiden suuosat eivät purevat; koiraiden tuntosarvissa usein vahvat sukaset, suuntautuneet kohtisuoraan jaokkeisiin nähden (kuva 1c)..........surviaissääsket
6. Suuosat pidentyneet, molemmilla sukupuolilla pitkä imukärsä (kuva 6); siivissä ja muualla ruumiissa suomuja..........hyttyset
-Suuosat normaalit, ei imukärsää; siivissä voi olla suomuja, muualla ruumiissa tiheä karvoitus
..........sulkahyttyset
Kuva 6. Hyttynen, a) koiras, b) naaras, kuvattu sivulta (Reinert 1971).
Mäkärät (Simulidae)
Toukat suodattajia, virtavesissä, voivat esiintyä myös hyvin pienissä puroissa, tuntureilla sulamisvesipuroissa ja aapasoilla hitaasti virtaavassa vedessä. Toukat kiinnittyvät alustaansa (kivet, kasvillisuus), myös kotelo kiinni alustassa. Aikuiset hyviä lentäjiä, naaraat imevät verta joko nisäkkäistä tai linnuista. Suomessa 56 lajia.
Norosääsket (Thaumaleidae)
Toukat elävät kivi- tai sammalpinnoilla lähteissä tai kylmissä latvapuroissa, eivät upoksissa vaan aivan vesirajassa. Aikuiset huonoja lentäjiä, eivät nauti veriaterioita, tavataan vain lähellä toukkahabitaattia. Suomessa yksi laji Thaumalea truncata, joka melko tavallinen keski- ja pohjoisboreaalisilla vyöhykkeillä (Kainuu, Koillismaa, Lappi), yksittäinen havainto lähteiköltä Ruovedeltä.
Sinkilähyttyset (Dixidae)
Toukat joko virta- tai seisovissa vesissä, myös aapasoilla. Aikuiset hitaita lentäjiä. Suomessa 16 lajia.
Polttiaiset (Ceratopogonidae)
Ekologisesti hyvin monimuotoinen ryhmä, osa lajeista terrestrisiä, suurin osa kostekoilla tai vedessä. Suurin osa lajeista aikuisina vertaimeviä (hyönteisten hemolymfa, nisäkkäiden veri), tosin eräät lajit käyvät vain kukilla. Suomessa vain Culicoides-lajit imevät nisäkkäistä verta. Lajimäärä n. 130, lajisto huonosti tunnettu.
Surviaissääsket (Chironomidae)
Makean veden runsaslajisin hyönteisryhmä. Toukat elävät kaikissa vesielinympäristöissä kuten järvisyvänteissä, vesikasveilla, virtavesissä, lähteissä, soissa, murtovedessä), osa lajeista kosteilla sammalilla, sienien itiöemillä tai ulosteilla. Aikuisten esiintyminen voi olla runsasta ja koiraiden muodostamat parvet voivat olla massiivisia. Suomessa yli 780 lajia.
Hyttyset (Culiciidae)
Toukat kalattomissa lammissa ja lammikoissa. Naaraat vertaimeviä (nisäkkäät, linnut). Suomessa 38 lajia.
Sulkahyttyset (Chaoboridae)
Suomessa tavattavista lajeista vain Chaoborus flavicans elää järvissä. Laji on päivisin pohjassa ja nousee öisin päällysveteen saalistamaan. Toukilla on erikoistuneet kaasurakkulat, joilla ne voivat säädellä esiintymistään vesipatsaassa. Muut lajit elävät kalattomissa lammissa tai muissa pienvesissä. Suomessa 9 lajia
Butler MG (2000) Tanytarsus aquavolans, spec. nov. and Tanytarsus nearcticus, spec. nov., two surface-swarming midges from arctic tundra ponds (Insecta, Diptera, Chironomidae). Spixiana 23: 211-218.
Edwards FW (1915) On the British species of Simulium.—I. the Adults. Bulletin of entomological research 6: 23-42.
Edwards FW (1922) On some Malayan and other species of Culicoides, with a note on the genus Lasiohelea. Bulletin of entomological research 13: 161-167.
Johannsen OA (1903) Aquatic nematocerous diptera. (I). Albany: University of the State of New York.
Marshall SA (2012) Flies: the natural history and diversity of Diptera. Firefly Books, 616 s.
Meigen JW (1818) Systematische Beschreibung der bekannten europäischen zweiflügeligen Insekten. Aachen: Bei Friedrich Wilhelm Forstmann : Gedrukt bei Beaufort Sohn.
Reinert JF (1971) Genus Aedes, subgenus Aedimorphus Theobald in Southeast Asia. University of Florida, PhD dissertation.
Rubzow IA (1963) Eine neue Art aus der Unterfamilie Gymnopaidinae (Simuliidae, Dipt.). Stuttgarter Beiträge zur Naturkunde 123: 1-7.
Vaillant F (1959) The Thaumaleidae (Diptera) of the Appalachian Mountains. Journal of the New York Entomological Society 67: 31-37.
